Valitsin
minulle tärkeäksi paikaksi Ahveniston hylätyn hyppyrimäen ja erityisesti sen
huipun. Valitsin näin, koska olen viettänyt kyseisessä paikassa paljon aikaa ja
siellä on mielestäni hyvä tunnelma lähes säällä kuin säällä. Tunnelmaan
vaikuttavat monet tekijät, esimerkkeinä mm. säätila ja vuorokauden- ja
vuodenaika. Yksi mielestäni tärkeä elementti on värimaailma, joka ei harmaassa
betonirakennuksessa ole kovin silmiinpistävä. Mielestäni ruostuvat kaiteet ja
vihreä sammal, sekä hyppyrin nokalla kasvavat koivut muodostavat kuitenkin harmaan
taustansa kanssa tasapainoisen ja kauniin kokonaisuuden.
Tunnelma
harjun päällä, ehkä noin neljänkymmenen metrin korkeudella maanpinnasta on myös
sopivan eristäytynyt ja siten rauhallinen. Rakennuksen huipulla on yksin ja
tavallaan kaukana kaikesta, luonto alkaa valloittaa itselleen jalansijaa ja
betoni alkaa hitaasti rapistua. Eristäytyneisyyttä lisää myös paikan vaikea
pääsy: hyppyrimäki sijaitsee jo valmiiksi jyrkän mäen päällä ja tämän lisäksi
ovi on hitsattu kiinni. Päästäkseen ylös onkin kiivettävä ensin alastulorinteen
yläpäähän, hyppyrin nokan alle. Tämän jälkeen pitää nousta seisomaan kapealle
betonikaiteelle ja kiivetä jalat ensin- tyylillä ylös pienestä aukosta. Kaikki
tämä vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä huipulta näkee todella kauas joka
suuntaan ja sieltä onkin hyvä kuvata maisemia.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti