Koulun estetiikka

Positiiviset

Kolmannen kerroksen taideteos sopii tilaan hyvin ja on mielestäni kaunis.

Takapihan kierreportaat ovat mielestäni hauska yksityiskohta koulun arkkitehtuurissa.

Koulun ainoat toimivat portaat joissa porrasväli on sopiva. 

 Negatiiviset

Kellarikerroksen katto on liian matalalla ja oviaukot liian pieniä, varoitusteipeistä huolimatta päänsä lyö usein.

Pöytäryhmät ovat sinänsä hyvä idea mutta niiden sijoitus on hunno, Pensaikon keskellä olevien pöytien olemassaolon unohtaa helposti ja niitä ei tule käytettyä.

Koulun kaikki muut portaat ovat porrasväleiltään huonot, porrasväli on liian pieni jos portaita kiipeää yhden kerrallaan, kaksi kerrallaan taas liian suuri.

Projektityö

KU 2 PROJEKTITYÖ

Polkupyörän runkolaukku

Otin projektityöni inspiraatioksi Samuel Metsäsen tekemän polkupyörän runkolaukun, sillä tarvitsin sellaisen itsekin. Halusin tosin laukusta hiukan isomman ja halusin laukun sisätilasta jotenkin järkevästi järjesteltävän. Lisäksi yksi ainoa pituussuuntainen vetoketju oli mielestäni huono ratkaisu, sillä se vaikeutti laukun järjestelmällistä pakkausta ja tavaroiden siirtämistä laukusta sisään ja ulos. Kaksi toisiinsa nähden suorassa kulmassa olevaa vetoketjua oli siis itsestään selvä ratkaisu. Aluksi ajattelin että tekisin koko laukun sisäpuolen tarranauhan pehmeästä puolesta, jolloin laukkuun pystyisi helposti lisäilemään ”sisäseiniä” ja nauha myös suojaisi sisältöä jossain määrin. Käytännössä idea ei kuitenkaan olisi toiminut koska seitsemän senttiä leveää velcroa on vaikea löytää ja vaikea ommella. Päädyin siis lopulta peittämään yhden laukun sisäseinistä niin sanottuihin MOLLE-lenkkeihin (Modular Lightweight Load-carrying Equipment, käytetään myös nimeä PALS, Pouch Attachment Ladder System). MOLLE on siis järjestelmä jota lähes kaikki länsimaiset armeijat käyttävät erilaisten taskujen, kuten lipas- juomapullo ja yleistaskujen kiinnittämiseen taisteluliiveihin, reppuihin ja rinkkoihin.

Järjestelmä on mielestäni yksinkertaisen tehokkuutensa takia niin loistava että on outoa ettei sitä ole otettu laajemmin käyttöön esimerkiksi siviilipuolen retkeilyvarusteissa.

MOLLE-lenkkien avulla tavarat saa laukun sisällä järjesteltyä esimerkiksi pujottamalla vapaavalintaisia nauhoja ja remmejä lenkkien läpi ja sitomalla tavarat paikoilleen, tai kiinnittämällä MOLLE-taskuja lenkkeihin pikkutavaroiden järjestämiseksi.

Halusin laukkuun suhteellisen neutraalin ja kaikkiin pyöriin sopivan värimaailman mutta en silti halunnut tehdä laukusta kokonaan mustaa. Eurokankaan suhteellisen rajallisesta valikoimasta väreiksi valikoituivat lopulta mustan lisäksi valon mukaan hiukan sävyä vaihtava sininen. Molemmissa kankaissa on takapuolella valkoinen muovitus ja laukun seinät ovat kaksinkertaiset kaikkialla muualla paitsi takaseinässä (lenkit) joka on kolminkertainen. Laukku on siis ainakin jossain määrin vedenpitävä, sadevesi vuotanee sisään korkeintaan saumoista. 

Laukusta ei lopulta tullut ihan niin tilavaa kuin aluksi toivoin mutta yhtään isompaa siitä ei olisi voinut tehdä sillä muuten se ei olisi mahtunut toisen pyöräni runkoon ollenkaan. Myöskään oman työni laatu ei minua kaikissa paikoissa täysin tyydytä, mutta laukku on käyttökelpoinen ja kaukaa katsottuna näyttääkin kohtuullisen hyvältä 

Koko projektin ainoa kaava muotoutumassa

Vetoketjun paikan mallailua

A4-kansiosta tehdyn vahvikkeen ompelu takaseinän sisään

Vahvikepalat kiinnityslenkkien ompeluun

Yhtä palaa ja kokoon ompelua vaille valmis

Viimeinen pala lähes valmiina ommeltavaksi. 

Valmis laukku, kiinnityshihnat tosin vielä eri kuin lopullisessa arviointiin palautetussa työssä. Laukussa täytteenä takki (kiristetty kuminauhoilla MOLLE-lenkkeihin), pumppu, pieni ensiapulaukku sekä monitoimityökalu. 

"Viimeistään näppärää paikkaa kynälle hakiessa PALS-lenkit sulattavat paatuneimmankin pasifistin sydämen" - Varusteleka.fi.  Laukussa tällä kertaa hanskat, pipo, putkihuivi, pieni ensiapulaukku, kaksi kynää, pumppu, yleistyökalu ja kartta

Laukku maastopyörässä, jossa sen saa laukun alareunan lenkkien ansiosta kiinni kaikilta sivuilta kahdella ylimääräisellä remmillä. Tässä tosin kuvaajan laiskuuden vuoksi laukku on kiinni vain ylä- ja pystyputkissa

Runkolaukku osana retkipyörän varustusta, tässä tilanteessa käytännöllinen lähinnä pikkutavaroille. 

Trangia-retkikeittimen MOLLE-tasku

Trangialle ei tietääkseni valmisteta tällaisia taskuja vaikka itse trangiaa kyllä käyttävät sekä Suomen että Ruotsin armeijat. Tein trangiataskun ennen pyörälaukkua, saadakseni edes hiukan ompeluharjoitusta helpommalla työllä ennen siirtymistä varsinaiseen työhön. Taskussa toistuvat samat teemat kuin pyörälaukussa eli MOLLE ja sinimusta värimaailma joka sattumalta täsmäsi trangian hihnan väreihin.  

Molemmat työt toteutettiin käytännössä ilman minkäänlaista paperilla toteutettua suunnittelua, muutamaa psykologian vihkoon sutattua pikaista luonnosta lukuunottamatta, Trangiatasku toteutetiin myös kokonaan ilman kaavoja, kankaan kääntöpuolen valkoiseen muovitukseen oli helppo piirtää tarvittavat muutamat suorakulmiot. Pyörälaukkua varten tein kaavan sinisille kolmiosivuille, mustat yhdistyskappaleet menivät samalla tekniikalla kuin trangiataskussa. 

Kaksinkertaisessa kankaassa toisessa puolessa vetoketjun aukon reunat jo siistitty, toinen vielä kesken.

Vetoketju kiinni, Taustalla mustat pohja- ja kansikankaat

Sovittelua

Kansi neulattuna odottamassa ompelua

MOLLE-lenkkien ompeluun tarvittava vahvikepala pohjan sisällä

Pohja neulattuna odottamassa ompelua

Sovittelua

Tasku neppareita vaille valmis, Taskussa tällä hetkellä olevat nepparit ovat huonolaatuisia ja aukeilevat omia aikojaan, ne on tarkoitus vaihtaa parempiin jossakin vaiheessa

Tasku ensimmäistä kertaa käytössä vappuna Soininsaaressa, tosin vain suojapussina trangialle sillä mukana ei ollut yhtäkään rinkkaa tai reppua. Huomaa hihnan ja taskun värit.. 

Ensimmäinen käyttökerta varsinaisessa käyttötarkoituksessa Evolla kesäkuussa 2015. 

Kuvalähteet muille kuin itse otetuille kuville:
http://www.rap4.com/
https://www.varusteleka.fi/fi/

Arkkitehtuurisuunnistus

1.) Lyseon lukio - uusrenesanssi

2.) Skogsterin talo - jugend

3.) Hämeenlinnan kirkko - kustavilainen tyyli

4.) Raatihuone - uusrenesanssi

5.) Lääninhallituksen talo - empire

6.) Suomalainen säästöpankki - klassismi

7.) Vakuutuksen talo - funktionalismi

Minulle tärkeä paikka

Minulle tärkeä paikka

Valitsin minulle tärkeäksi paikaksi Ahveniston hylätyn hyppyrimäen ja erityisesti sen huipun. Valitsin näin, koska olen viettänyt kyseisessä paikassa paljon aikaa ja siellä on mielestäni hyvä tunnelma lähes säällä kuin säällä. Tunnelmaan vaikuttavat monet tekijät, esimerkkeinä mm. säätila ja vuorokauden- ja vuodenaika. Yksi mielestäni tärkeä elementti on värimaailma, joka ei harmaassa betonirakennuksessa ole kovin silmiinpistävä. Mielestäni ruostuvat kaiteet ja vihreä sammal, sekä hyppyrin nokalla kasvavat koivut muodostavat kuitenkin harmaan taustansa kanssa tasapainoisen ja kauniin kokonaisuuden.

Tunnelma harjun päällä, ehkä noin neljänkymmenen metrin korkeudella maanpinnasta on myös sopivan eristäytynyt ja siten rauhallinen. Rakennuksen huipulla on yksin ja tavallaan kaukana kaikesta, luonto alkaa valloittaa itselleen jalansijaa ja betoni alkaa hitaasti rapistua. Eristäytyneisyyttä lisää myös paikan vaikea pääsy: hyppyrimäki sijaitsee jo valmiiksi jyrkän mäen päällä ja tämän lisäksi ovi on hitsattu kiinni. Päästäkseen ylös onkin kiivettävä ensin alastulorinteen yläpäähän, hyppyrin nokan alle. Tämän jälkeen pitää nousta seisomaan kapealle betonikaiteelle ja kiivetä jalat ensin- tyylillä ylös pienestä aukosta. Kaikki tämä vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä huipulta näkee todella kauas joka suuntaan ja sieltä onkin hyvä kuvata maisemia.

Tästä pitää kiivetä jos haluaa ylös

Hämeen linna kuvattuna hyppyrimäen päältä

Ilotulituksia uutena vuotena 2015

Mäkeä ei ole alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa käytetty vuoden 1995 jälkeen. Sen jälkeen siellä on Wikipedian mukaan ollut mm. seinäkiipeilijöiden toimintaa, sekä radioamatöörien ja puolustusvoimien antenneja. Seinäkiipeilystä näkyy merkkeinä vielä kiipeilyköysien kiinnityspisteitä ulkoseinässä, sekä Hämeenlinnan kiipeilyseuran kiipeilyvälineitä sisältävä puulaatikko rakennuksen pohjakerroksessa. Antenneista ei mielestäni yksikään näytä siltä että kukaan olisi niitä viimeisen kymmenen vuoden aikana käynyt huoltamassa.